Jätä kommentti

Ensimmäinen viikko Filippiineillä

Huhhuh, eka viikko takana, aikamoista höykytystä ja menoa! =)

Saavuttiin Manilaan viime sunnuntaina Virvan ja Juhon kanssa. Lentokenttä on vanha, uusi on jo rakennettu, mutta se ei vielä ole ulkomaanlentojen käytössä.

Meitä vastassa oli iloisesti hymyilevä autonkuljettaja, joka vei meidät puolessa tunnissa väliaikaiseen majoituspaikkaamme Luxe residenceen, Fort Bonifacioon, joka sijaitsee Taguig Cityssä. Taguig City ja sen vieressä oleva Makati city ovat Metro Manilan kaksi business kaupunkia, jotka ovat tällä hetkellä kovan rakennusvaiheen alla. Joka puolella kohoaa uusia pilvenpiirtäjiä, ja rakennusmiehet ovat töissä joka päivä ympäri vuorokauden.

Pääsen seurailemaan yhden pilvenpiirtäjän rakennusta omasta ikkunastani, asumme 19:sta kerroksessa, ja minulla on päätyhuone, niin että kaksi seinää ovat isoa ikkunaa, mahtavat maisemat kaupungin ylle. Meillä on jokaisella oma huone ja vessa, joten saamme olla omassa rauhassa kun siltä tuntuu, mutta seuraakin löytyy, mikä on tosi kiva näin ekojen viikkojen aikana.

Maanantaina menimme toimistolle, ja aloitimme perehdytysviikon. Työskentelemme siis globaalissa it- alan yrityksessä HR-spesialisteina, ja erityisosaamisalueemme on suomen kieli =) heh.. Toimisto sijaitsee 10 min taksimatkan päässä meiltä, McKinley Hill nimisessä paikassa. Taksimatka kämpiltä maksaa noin 65 pesoa, eli kolmeen pekkaan 20 pesoa, eli noin 50 senttiä. Voidaan siis ihan huoletta mennä mukavasti ilmastoidulla kyydillä töihin. Paikalliset käyttävät eräänlaisia minibusseja, Jeepenyitä matkustamiseen, ja monet yritykset tarjoavat työntekijöille minibussikuljetusta, shuttle- kuljetusta tunnin välein tietyille alueille. Valitettavasti meidän alueelle ei mene kumpikaan, käydään kuitenkin kokeilemassa joku kerta! Muita julkisia ovat metro ja bussit. Metroa ei kukaan suosittele, se on kuulemma erittäin vaarallinen ja epämiellyttävä, ajateltiin kuitenkin kokeilla yksi pysäkinväli joku kerta, we’ll see.

Ruokapaikkoja löytyy paljon, mutta suurin osa on jenkkiketjuja, ellei lähde vähän kauemmaksi tutkailemaan. Meidän alakerrassa on Starbucks ja lähikauppamme on 7 eleven, joten välillä voisi kuvitella olevansa ameriikoissa, varsinkin koska paikallisten englanninkielen taso on ihan huikea. Kaikki puhuvat englantia erittäin hyvin, maalla käytetään vielä enemmän Tagalogia, se muuten kuulostaa ihan arabian espanjan ja englannin sekoitukselta. Todellinen kielipuuro =)

Kaupoissa soi pelkästään joululaulut, ei vielä olla keksitty minkä takia, ja paikallisten lempimusiikki on 80- luvun jenkkislovarien coverit . Aivan totaalisen kauheeta. Siirappisuuden huipentuma =) Mitään muuta ei siis todella kuunnellakaan, paitsi baareissa. Ei ihme että kaikki ovat niin hymyileviä ja herkkiä, ehkä se auttaa meitä kyynisiä suomalaisiakin =)

Eilen kävimme vieressä sijaitsevalla High streetilla, ja sen päässä sijaitsevassa Market Market- ostosparatiisissa, aivan huikean näköisiä ja hienoja paikkoja shoppailijoille. Paikalta löytyvät kaikki perusbrandit, sekä paikallisia erikoisuuksia, ostoskeskus on 7 tai 8 kerroksinen jättikolosseumi, josta varmaan löytyy kaikki mitä keksiä saattaa. Eniten kuitenkin pisti silmään AngryBirds- lelut, vaatteet, kännykänkuoret, korut, tyynyliinat ja kaikki muu mihin saatetaan joku lintu tai possu painattaa, suomalainen peli jyllää kovana tälläkin kaukaisella saarella =)

Paikalliset ovat siis ihanan iloisia ja positiivisia, todella lyhyitä, erotumme siis erittäin hyvin muusta joukosta.. Paikalliset kaverimme varoittivat meitä pahasta korruptiosta ja köyhyydestä. Pelottavinta on ehkä se että aika monella on ase, ja ryöstöt yleensä tapahtuvat asetta osoittamalla. Meille annettiinkin neuvoksi vain antaa kaikki jos joku tulee ryöstämään, koska muuten voi saada helposti kuulasta..

Tuloerot ja köyhyys ovat täällä hyvin näkyvissä, vaikka ihmiset eivät siitä valitakkaan tai tee suurta numeroa. Paikalliset kollegoidemme palkka on yli kymmenen kertaa pienempi kuin meillä, ja he ovat tässä maassa erityiset etuoikeutettuja, koska omaavat toimistotyöpaikan. Pistää kyllä omia arvoja taas kerran uusiksi..Missään en ole tosiaan tavannut niin elämäniloisia ja huomaavaisia ihmisiä kuin täällä, toivotaan siis etten törmää nurjaan puoleen tämän vuoden aikana.

Sunnuntaina käytiin sunnuntaitorilla, maisteltiin paikallisia herkkuja, ja käppäiltiin ympäriinsä Makatin kaupunginosassa. Tori oli verrattain pieni, mutta todella viihtyisä ja ruokatarjonta oli tosi hulppea. Myynnissä oli kauniita tavaroita ja kukkia, sekä hedelmiä ja vihanneksia, tältä torilta ei perus muovirihkamaa onneksi saa. Täytyy mennä uudestaankin!

Hintatasosta vähän perspektiiviä (1 euro= 55 pesoa):

Hyvä bisse (san mig light): 20pesoa

kokis: 23 pesoa

Vesipullo: 30 pesoa

Hieno ravintola-ateria: 250 pesoa

Halpa noutoateria: 80 pesoa

10 min taksimatka: 65 pesoa

Nettitikku ja viikon netti: 1000 pesoa

Sim-kortti: 40 pesoa

Paikallinen sähkö: superkallista! Jos koko ajan ilmasotinti päällä sähkölasku saattaa olla jopa 10 000 pesoa kuukaudessa

Hyvä kuukausipalkka: 15 000 pesoa

Tässäpä näitä, voi pistää kyssäreitä, jos kiinnostaa joku muu hinta tai juttu! =)